Aikido, väkivaltaa kaihtava budolaji

Kuten muidenkin budon lajien, myös aikidon juuret ovat pohjimmiltaan Japanin samuraiden taistelutaidoissa. Lajin on kehittänyt suhteellisen myöhään, 1900-luvun alussa, Morihei Ueshiba- niminen sensei. Harjoitettuaan lapsesta asti useita japanilaisia taistelulajeja, hän näki tarpeen väkivallattomalle itsepuolustuslajille, jonka keskeisenä ajatuksena olisi rauhan eikä väkivallan lisäämisen. Aikidon filosofiaan vaikutti myös shintolaisuus eli japanin alkuperäinen uskonto, joka sekin elää sopusoinnussa esimerkiksi buddhalaisuuden kanssa.

Aikidon filosofia syvällä Japanin kulttuurissa

Aikidossa harrastajat harjoittelevat taistelutaitoa, jonka avulla pystyy torjumaan hyökkäyksen vahingoittamatta vastustajaa pysyvästi. Ajatuksen perustana on vastustajan voiman hyväksikäyttäminen, tasapainon horjuttaminen ja pyöreä, spiraalimainen liike. Aikidon perimmäinen päämäärä ei lainkaan liity itsepuolustukseen, vaan paremminkin itsensä voittamiseen. Lajin filosofiana on tajuta väkivallan mielettömyys ja löytää rauhanomaisia tapoja ratkaista ongelmatilanteita. Aikidon tarkoituksena on suojella elämää, ei vahingoittaa muita, edes vastustajia.

Aikidon ominaispiirteet ja sen filosofia ovat parhaiten hahmotettavissa japanilaisesta kulttuurista käsin. Harrastajalle onkin helpompaa päästä lajiin sisälle, jos hän tuntee kiinnostusta aiheeseen. Lajin erityissanasto on japania. Tätä ei kannata säikähtää, sillä sen oppii nopeasti harjoittelun jatkuessa, kuten minkä tahansa jargonin. Monille aikidosta tulee elinikäinen harrastus tai jopa elämäntapa. Kuten muissakin budolajeissa, aikidoa harrastetaan läpi koko elämän, eikä siinä voi saavuttaa täydellisyyttä.

Miten aikidoa harrastetaan?

Aikidossa ei ole voittajia tai häviäjiä. Aikidossa ei kilpailla lainkaan, ja itsensä haastamiseen soveltuvat parhaiten toisiaan seuraavat vyökokeet, joilla selvitetään tie yhä syvemmälle harrastukseen, ja jotka kuvaavat harrastajan taidon tasoa. Vyökokeilla voi luoda harjoitteluun tavoitteellisuutta. Vyökokeisiin harjoitellaan eritasoisille harrastajille soveltuvilla kursseilla ja leireillä. Aikidon voi aloittaa urheiluvaatteissa, mutta harrastuksessa käytetään aikidogia eli samanlaista valkoista asua kuin judossa.

Aikidoa harrastetaan ympäri maailmaa. Luonnollisesti eniten harrastajia on Japanissa, mutta esimerkiksi Ranskassa lajia on harrastettu jo 50-luvulta lähtien. Suomeen aikido rantautui 70-luvulla. Harrastajien joukossa on kaikenikäisiä, ja alkeis- sekä peruskurssien jälkeen harjoitellaan omalla salilla sekä leireillä. Yläikärajaa ei ole, mutta alaikäraja vaihtelee jonkin verran seuroittain 7–16 vuoden välillä. Vyökokeita ei kuitenkaan pääse suorittamaan ennen kuin on täyttänyt 16 vuotta.

Aikido Suomessa

Aikido löysi tiensä Suomeen 70-luvulla, kun Toshikazu Ichimura saapui esittelemään lajia. Alku oli takkuista, sillä Suomessa ei ollut yhtäkään mustan vyön eli korkeimman asteen aikidokaa. Suosio kasvoi pikku hiljaa, ja lajin piireissä on edelleen mukana alkuperäisiä harrastajia. Laji muodostuu elämäntavaksi, kun sen filosofia sisäistetään. Tällä hetkellä Suomen Aikidoliiton alaisia seuroja on 65 ympäri Suomen. Lajin harrastus on edelleen aktiivista.

Suosituin tyyli suomalaisharrastajien keskuudessa on Aikikai, joka on niin sanottua vanhan linjan aikidoa. Myös ki-aikidoa harrastetaan jonkin verran. Lajin harrastajista Suomessa noin kolmasosa on naisia. Nykyisin vyötilanne on paljon parempi, sillä tällä hetkellä korkein suomalaisten saavuttama vyöarvo on 7. dan. Se on myönnetty neljälle henkilölle. Viidelle suomalaiselle aikidokalle on myönnetty shihanin arvonimi. Nykyisillä harrastajilla on siis mahdollisuus laadukkaaseen valmennukseen.

Harjoituksen rakenne

Harjoitus alkaa aina kumarruksilla. Oppilaat istuvat rivissä harjoitustatamin reunalla, ja opettaja istuu kasvotusten heidän edessään. Opettajan johdolla kaikki kumartavat dōjōn keskustaa kohti, jonka jälkeen opettaja ja oppilaat kumartavat toinen toisilleen. Kumarrusten jälkeen seuraa lämmittely ja venytykset. Niiden jälkeen vuorossa ovat hengitys- ja keskustaharjoitukset sekä liikkumis- ja käännösharjoitukset, kaatumisharjoitukset ja vartalotekniikkaharjoittelu. Asetekniikkaharjoittelu on viimeinen varsinainen harjoitus, jota seuraa loppujäähdyttely. Harjoituksen lopuksi kumarrukset toistetaan.

Tekniikkaharjoituksia tehdään pareittain. Ensin opettaja esittelee oppilaille harjoiteltavan tekniikan. Tämän jälkeen oppilaat suorittavat kumarruksen opettajalle ja valitsevat itse harjoitusparinsa. Harjoituspari valitaan kumartamalla tälle ja sanomalla “onegaishimasu”. Sitten pari harjoittelee esitettyä tekniikkaa siihen asti, kunnes opettaja taputtaa aiheen vaihtumisen merkiksi, jolloin opettaja esittelee uuden tekniikan. Tavallisimmin kumpikin harjoittelija treenaa tekniikkaa vuoronperään tekniikan tekijänä eli puolustautujana sekä sen vastaanottajana eli hyökkääjänä.

Harjoituksen tekniikat

Aikidon tekniikat ovat jaettavissa heittoihin, sidontoihin ja asetekniikkaan. Tekniikat voidaan toteuttaa joko hyökkääjän etupuolelle tai hänen taakseen. Harjoittelua voidaan tehdä tavalliseen tapaan seisaaltaan. Harjoituksissa molemmat, sekä hyökkääjä että puolustautuja, voivat myös olla perinteisessä japanilaisessa polviasennossa. Mahdollista on harjoitella myös niin, että hyökkääjä on seisaaltaan ja puolustautuja polviasennossa. Edistyneeseen harjoitteluun kuuluu vapaa harjoittelu, puolustautuminen useampaa samanaikaista hyökkääjää vastaan ja vastatekniikat.

Aikidossa aseina toimivat noin 130 cm pituinen puinen keppi, puinen harjoitusmiekka sekä puinen tai nykyään kuminen harjoituspuukko. Puukkoa ei tavallisesti käytetä kuin puolustautuessa aseetonta hyökkääjää vastaan, mutta keppiä ja miekkaa käytetään niin keskenään kuin myös aseetonta hyökkääjää vastaan. Aikidon tekniikoiden toteutustavat mahdollistavat myös hyvin kepin tai miekan käytön apuna vartalotekniikkaa harjoiteltaessa. Aikidossa harjoitellaan myös aikijōksi kutsuttuja keppitekniikoita.

Lopuksi

Aikido on tullut suomalaisille tutuksi 40 vuoden aikana, ja harrastus on edistynyt huimaa vauhtia. Suomalaisilla harrastajilla on jo korkea-arvoisia vöitä, ja Suomen Aikidoliitto on Suomen Olympiakomitean jäsen. Aikidoa pystyy harrastamaan lähestulkoon asuinpaikasta riippumatta, ja vaikka vyökokeiden alaikäraja on 16 vuotta, myös junioritoiminta eli 7–13-vuotiaiden osallistuminen harjoitteluun on mahdollista joissakin seuroissa. Aikido on budolajien nuorimmainen, mutta vakiinnuttanut asemansa niin Japanissa kuin kansainvälisestikin.

One thought on “Aikido, väkivaltaa kaihtava budolaji

  1. Oh my goodness! Incredible article
    dude! Thank you, However I am experiencing difficulties
    with your RSS. I don’t understand the reason why I am unable to join it.
    Is there anybody getting
    identical RSS issues?
    Anyone that knows the solution will you kindly respond?

    Thanks!!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *