Brasilialaisen jujutsu on japanilaisesta judosta ja jujutsusta kehitetty kamppailu- ja itsepuolustuslaji. Lajin pääarkkitehdit olivat brasilialaiset Carlos ja Helio Gracie, jotka kehittivät sen 1900-luvun aikana. Maailmanlaajuiseen suosioon laji nousi kuitenkin vasta 1990-luvulla – ensin Yhdysvalloissa ja myöhemmin Euroopassa. Kamppailulajeja vakavasti harrastavien piirissä brasilialainen jujutsu, tai lyhennettynä BJJ, tunnetaan tehokkaana kamppailulajina, joka kehittyy edelleen. Sen tekniikat sopivat jopa heikoille ja pienikokoisille kamppailijoille, jonka ansiosta laji keräsi heti laajaa huomiota vapaaottelijoiden keskuudessa.

Brasilialaisen jujutsun kehitti Gracien perhe

Brasilialaisen jujutsun historia alkaa jo 1900-luvun alusta, jolloin Gracien perheen pää, George Gracie, muutti Skotlannista Brasiliaan. Georgen poliitikkopojan, Gastaon, apulaisena toimi tuolloin judo- ja jujutsumestari Mitsuo Maeda, jonka päätehtävä oli opettaa judoa ja jujutsua hänen pojalleen Carlosille. Carlosin oli taas tarkoitus opettaa laji veljilleen. Veljekset eivät kuitenkaan olleet ulkomuodollisesti tasaväkiset, joka aiheutti ongelmia etenkin heiveröiselle Heliolle. Voittaakseen veljensä hän joutui kehittämään uusia tekniikoita.

Helion ansiosta judosta ja jujutsusta tutut tekniikat muuttuivat sellaisiksi, että heikompikin kamppailija pystyy päihittämään suurikokoisen vastustajansa. Tämän suuntauksen tuloksena syntyi brasilialainen jujutsu, jota Helio Gracien poika, Royce Grace, esitteli ensi kertaa 90-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa järjestetyssä Ultimate Fighting Championship -turnauksessa. Vain 84 kiloa painava Royce päihitti monet suurikokoiset vastustajansa pakottamalla heidät mattokamppailuun ja saaden heidät tällä tavoin luovuttamaan. Uutta mattotekniikka alettiin harjoittelemaan laajasti ja laji saapui Suomeenkin vuonna 1997.

  • Brasilialaisen jujutsun kehittivät Gracien perhe Brasiliassa
  • Se esiteltiin ensi kertaa 90-luvun puolessa välissä UFC-turnauksissa
  • Muista kamppailulajeista poiketen brasilialainen jujutsu sisältää mattokamppailuja

Brasilialainen jujutsu verrattuna muihin kamppailulajeihin

Ennen Royce Gracen maailmalle esittelemällä lajilla oli kuitenkin tätä ennen Brasiliassa yli puolen vuosikymmenen historia. Alkuperäisesti laji kehitettiin itsepuolustuslajiksi, mutta nykyään se on jäänyt kehityksen myötä lajin kilpailumuotojen varjoon. Gracen esimerkin tavoin vapaaottelut olivat lajin historian kannalta merkittävä areena todentaa uusien tekniikoiden toimivuus ja sen myötä kehittää niitä edelleen. Monet muut kamppailu- ja itsepuolustuslajit luottavat edelleen klassisiin tekniikoihin, ja niissä jopa pyritään puhtaisiin, oikeaoppisiin liikkeisiin.

Brasilialainen jujutsu on taas elänyt sen harrastajien piirissä ja jatkanut kehitystään vuosikymmenien aikana. Lajia soveltavien vapaaottelujen lisäksi sitä harrastetaan myös kilpailumuotona, joka kieltää erilaiset lyönnit ja potkut. Se on huomattavasti turvallisempi muoto, ja monet sen liikkeistä perustuvatkin judoon, kun taas vapaaotteluihin osallistuvat ovat brasilialaisen jujutsun mestareita. Lajin urheilumuodon maailmanmestaruuskilpailut, nimeltään Mundials, järjestetään vuosittain Brasiliassa. Kilpatilanteissa kilpailija palkitaan todellisissa itsepuolustustilanteissa toimivista asennoista ja tekniikoista.

Lajin erikoispiirteet

Brasilialainen jujutsu perustuu maataistelutekniikoihin, erityisesti lukkoihin ja kuristuksiin. Kilpailijan tavoite on saada vastustaja luovuttamaan juuri lukoilla tai kuristuksilla. Ottelu aloitetaan pystyssä, mutta erän edetessä päädytään yleensä maahan. Tekniikka perustuu aitoihin taistelutilanteisiin, jotka alkavat pystyasennossa, mutta päättyvät yleensä lähikontaktiin. Juuri maahan painottaminen eliminoi kookkaampien vastustajien kokoeron tuomat voima- ja painoedut. Tällä tavoin tehokkailla tekniikoilla voidaan parantaa lajikestävyyttä ja jopa heiveröisemmät kilpailijat voivat kukistaa kenet vain haluavat.

Lajiin kuuluvat lyönnit ja potkut, mutta niitä ei erityisemmin korosteta, sillä vastustajaa on vaikea kukistaa pelkillä lyönneillä. Niin ikään ne sisältävät loukkaantumisen riskin. Ilman lyöntejä ja potkuja harrastettavaa lajin muotoa kutsutaan urheilumuodoksi, johon lasketaan mukaan nykyään myös ilman pukua painittava lukkopaini. Urheilumuoto muistuttaa judoa, tosin se sallii useampia tekniikoita, kuten jalkalukot, ja se painottuu erityisesti maakamppailuihin. Otteluja voidaankin kuvata mattoshakiksi, jossa yhdistyvät fyysiset ja henkiset voimavarat sekä tehokkaat tekniikat.

  • Brasilialaisesta jujutsusta on kaksi yleistä muotoa: vapaaottelu- ja urheilumuoto
  • Ottelun tavoite on pakottaa vastustaja luovuttamaan lukituksella tai kuristuksilla
  • Brasilialaisen jujutsun urheilumuodolla on tuhansia harrastajia ympäri maailmaa

Pisteiden antaminen ja vyöjärjestys

Brasilialaisessa jujutsussa käytetään gi-asua. Virallisissa kilpailuissa asun värin on sininen, valkoinen tai musta. Asun värejä ei kuitenkaan saa sekoittaa keskenään. Lajissa on myös kaksi erilaista vyöjärjestelmää, joista toinen on tarkoitettu alle 16-vuotiaille ja toinen aikuisille harrastajille. Jokaisessa vyöarvossa on mahdollista suorittaa neljä natsaa ennen nousemista seuraavalla vyötasolle. Koulukunnasta riippuen järjestetään vyökokeita tai vöitä jaetaan pelkästään yleisen osaamisen ja kamppailutaitojen mukaan. Aikuiset aloittavat valkoisesta vyöstä, ja arvokkain vyötaso on punainen.

Perinteisestä brasilialaisessa jujutsussa on kolme osuutta: itsepuolustus, vapaaottelu ja kilpailu. Itsepuolustus on kuitenkin jäänyt ajan myötä taka-alalle, ja lajia harrastetaan nykyään vain vapaaottelu- ja kilpailumuotona. Kilpailuissa pisteet jaetaan ottelijan suorittamista tekniikoista. Ottelu päättyy vastustajan luovutukseen lukolla tai kuristuksella jommankumman osallistujan pistevoittoon, tajuttomuuteen kuristustilanteessa tai tuomarin keskeytykseen esimerkiksi loukkaantumisessa tai diskauksessa. Kiellettyjä liikkeitä ovat potkut, lyönnit, puremiset, polven kiertoa aiheuttavat liikkeet sekä niskaan ja selkään kohdistuvat lukot. Pisteitä jaetaan seuraavasti:

  • 2 pistettä: käännöistä alta päälle, alas viennistä ja polvesta vatsan päällä
  • 3 pistettä: Guardin ohituksesta
  • 4 pistettä: Backmount-, Mount- ja Backgrab-asennoista

Brasilialaisen jujutsun harrastaminen Suomessa

Brasilialaista jujutsua voi harrastaa kuka tahansa, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Harrastaja itse päättää, missä harjoittelun painotus tulee olemaan, riippuen harrastelijan tavoitteista; esimerkiksi haluaako hän kilpailla tai harjoitella vapaaotteluharjoitteita. Brasilialaisen judon harrastaminen vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja jatkuvaa itsensä voittamista niin fyysisesti kuin henkisesti. Lajia sovelletaan harjoittelun ohella myös harjoitusotteluissa, jossa testataan jo opitut taidot. Treenaaminen voi olla intensiivistä ja rankkaa, mutta yleinen ilmapiiri on muita kamppailulajeja rennompi.

Suomessa lajin kattojärjestö, Suomen brasilialaisen jujutsun liitto, edistää lajin harjoittelua ja seurojen välistä yhteistyötä. Se järjestää myös vuosittain lajin viralliset kisat: Brasilialaisen jujutsun SM-kisat, BJJ Finnish Openin, No-Gi SM-kilpailun, No-Gi Finnish Openin ja joukkueiden SM-kilpailut. Kilpailuihin osallistuneet ansaitsevat jokaisesta voitosta kolme pistettä ja häviöstä yhden. Pisteet muodostavat ranking-listan, joka luetteloi harrastajat vyöarvon ja pisteiden mukaan paremmuusjärjestykseen. Lajia voi harrastaa monissa seuroissa ympäri Suomea, esimerkiksi Helsingin jujutsuklubilla ja Finnfighters` Gym-seurassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *