Taido – vartalon ja mielen harmoniaa

Taido-termi syntyy kahdesta japaninkielisestä sanasta: tai ja do. Nämä sanat kuvaavat mainiosti lajin filosofiaa ja perimmäistä olemusta. Tai-sana tarkoittaa kehoa, kun taas do tietä, joko fyysistä tai henkistä. Taidon suomenkielinen vapaa käännös onkin “vartalon tie”. Lajin ominaispiirteisiin kuuluvat tietynlainen kolmiulotteisuus ja liikkeiden ulottuvuus. Lajin tekniikat eivät rajoitu vain lyönteihin ja potkuihin, vaan koko kehoa käytetään todella monipuolisesti hyökkäyksissä ja torjunnoissa.

Taidon historiaa

Lajin isänä pidetty Seiken Shukumine syntyi Japanin Okinawassa vuonna 1925. Hän aloitti budolajien harjoittelun jo lapsena Ankoh Sadoymanan karatesaleilla. Tunnollinen harjoittelija omisti nuoruutensa lajille, kunnes liittyi toisen maailmansodan takia Japanin sotilasjoukkoihin. Shukumine koulutettiin kaiten-pilotiksi maan kamikaze-joukkoihin. Mies selvisi kuitenkin sodasta, ja sen päätyttyä hän keskittyi kehittämään taistelutekniikoita ja -strategioita, joita oli jo sodan aikana alkanut harjoittelemaan.

Näistä tekniikoista sai alkunsa karaten alalaji, gensei-ryu karate-do, jonka opettamisen Shukumine aloitti Japanissa vuonna 1953. Maestro jatkoi kuitenkin lajin kehittämistä vielä tämän jälkeenkin. Hänen näkemyksensä budolajeista muuttui vuosien aikana ja reilun kymmenen vuoden jälkeen hänen ideoidensa pohjalta syntyi uusi laji, taido. Uusi laji korosti myös mielen, kehon ja luonnon vuorovaikutusta. Vuonna 1965 taido julistettiin viralliseksi lajiksi ja Japaniin perustettiin ensimmäinen taido-liitto.

Taidon lajitekniikat ovat todella moniulotteiset

Taidon tekniikat ovat todella monipuolisia. Ne jakautuvat kaikkiaan viiteen erilaiseen tekniikkaluokkaan, joista jokaiseen kuuluu kymmeniä erilaisia tekniikoita. Sen-tekniikkaluokka sisältää tekniikoita, jotka hyödyntävät vartalon yläakselin pyörivää tuulimyllyliikettä. Un-tekniikoissa käytetään aaltomaisen liikkeen aikaansaamaa voimaa. Hen-liikkeissä hyökkäys tai väistö perustuvat vartalon ylä- ja alaosan nopeaan vaihtoliikkeeseen. Nen-tekniikkaluokan liikkeet käyttävät hyväkseen vartalon vaakasuuntaista kiertoliikettä. Ten-tekniikat taas perustuvat vierivään liikkeeseen ja ovatkin usein mattokamppailussa tapahtuvia tekniikoita.

Taidossa käytävä kamppailu perustuu taistelijan jatkuvaan liikkeeseen – hyökkäyksen on hankalaa tavoittaa jatkuvasti siirtyvä ja liikkuva kohde. Budolajeille tyypillisen pystyliikkumisen lisäksi lajiin kuuluvat olennaisesti myös näyttävät akrobaattiset liikkeet, kuten vaikuttavat voltit ja kärrynpyörät. Nämä ovat komeaa katsottavaa, mutta niiden perimmäinen tarkoitus on yllättää vastustaja, antaa hyökkäykselle voimaa ja suojata kehoa. Taido-harjoituksissa tulevat tutuiksi niin yksittäiset, ennalta määrätyt liikesarjat kuin otteluharjoituksetkin.

Taido kilpailulajina

Taidoa voidaan harrastaa joko puhtaasti harrastemielessä, tai jos kykyjä ja haluja riittää, pääsee lajissa myös testaamaan itseään kilpailun merkeissä. Kilpailut jakautuvat viidentyyppisiin mittelöihin. Hokei on liikesarjakilpailu, joka koostuu liikkumisesta, puolustuksesta ja hyökkäyksestä. Dantai hokeissa taas kolmesta tai viidestä hengestä koostuva joukkue yrittää suorittaa liikesarjat mahdollisimman yhdenmukaisesti. Näissä kilpalajeissa tärkeintä on tekniikoiden puhtaus, ja joukkuelajissa niiden yhdenaikainen suorittaminen.

Jissen on kahden taidokan välinen kamppailu, jossa he ottelevat toisiaan vastaan taidotekniikoita käyttäen. Dantai jissen taas on joukkueottelu, jossa joukkueenjohtaja vie jokaisen jäsenen vuorollaan taistelemaan vastakkaisen joukkueen jäseniä vastaan. Tenkaissa viisi vastustajaa hyökkää yhtäaikaisesti keskusmiestä, eli shyakua, vastaan. Ottelu on ennalta suunniteltu, ja keskusmies voittaa aina. Tuomarit arvioivat keskusmiehen suoriutumista hyökkäyksen alla. Taido-kilpailuissa ei ole käytössä painoluokkajärjestelmää, vaan ottelijat luokitellaan iän sekä vyöarvon perusteella.

Taido Suomessa

Taido on budolajiksi melko nuori; Suomessa sen juuret juontavat 1970-luvulle. Lajin toi Suomeen japanilainen, 2. danin mustan vyön omaava opiskelija Minoru Okanda. Ensimmäinen sali, joka alkoi harjoittaa taidoa Suomessa, oli alun perin judoon keskittynyt Lahden Sugatan. Okandan palatessa Japaniin mukana matkusti Hannu Helminen, joka myöhemmin palasi kotimaahamme ruskean vyön kanssa. Ensimmäinen taidon alkeiskurssi pääsi näin alkamaan vuonna 1974.

Alkuvuosista taidon harrastajamäärä on kasvanut tasaisesti. Nykyään lajia pääsee harrastamaan lähes jokaisessa suuremmassa kaupungissa. Lajin parhaat kohtaavat toisensa vuosittain järjestettävissä suomenmestaruuskisoissa. Suomi on isännöinyt useamman kerran myös MM- ja EM-kisoja. Maajoukkuetta koordinoi aktiivisesti toimiva Suomen Taido -järjestö. Järjestö toimii myös kattoliittona kaikille Suomen taido-seuroille. Se järjestää valmentaja- ja tuomarikoulutuksia, organisoi junnujen leiritoimintaa sekä hoitaa viestintää lajinäkyvyyden kasvattamiseksi.

Miksi aloittaa taido?

Taidon harrastaminen sopii kaikille sukupuoleen ja ikään katsomatta. Sen harrastaminen on hauskaa, ja lajin kautta on helppo löytää saman henkisiä ystäviä. Lajin harjoittaminen kehittää fyysistä kuntoa, mutta myös keskittymiskykyä. Varsinkin nuorille, haastavassa iässä oleville lapsille ja teineille, salilla opittavat arvot ovat todella hyödyllisiä myös salin ulkopuolisessa elämässä. Itseluottamus kasvaa salilla koettavien onnistumisien myötä ja usko omiin kykyihin kasvaa.

Lajin harrastamisen tuomat fyysiset edut ovat kiistattomia. Harjoitukset ovat vauhdikkaita, joten yleiskunto lähtee nousuun kuin huomaamatta. Pyörivät liikkeet ja hypyt kehittävät tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Potkujen ja muiden liikkeiden myötä myös kehon notkeus ja liikkuvuus nousevat aivan uudelle tasolle. Tekniikoiden monipuolisuuden ansioista oppiminen ei lopu kesken. Sittenkin, kun tekniikat on käyty läpi, liikeratojen automatisoiminen ja sulavoittaminen jatkuu aina – taido on harrastus koko elämäksi.

Mitä taidon aloittamiseen tarvitaan?

Taidon aloittaminen on helppoa. Ennen varsinaisiin treeneihin liittymistä käydään alkeiskurssi, jossa opetellaan perustekniikat ja turvallinen harjoittelu. Treenisalille voi mainiosti tulla normaaleissa jumppavaatteissa. Suurin osa harrastajista hankkii sittemmin kaksiosaisen taido-puvun, joka on valmistettu kestävästä puuvillaisesta kankaasta. Ei haittaa vaikka urheilu ei olisikaan viime vuosina maistunut – treeneihin ovat tervetulleita kaikki! Kunto kyllä lähtee kasvamaan pikkuhiljaa, kun laji vie mukanaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *